Eka viikko takana

Ensimmäinen viikko koirankasvattajana ja pentueen "hoivaajana" on meillä takana päin. Synnytyksestä tulleet pelot ja ahdistus alkaa väistymään samalla kun ilo ja onni pennuista kasvaa. Tällä hetkellä ajatus pentujen poisantamisesta tuntuu mahdottomalta, mutta olen kuullut konkareilta, että kyllä sitä kasvaa siihen, kun viikot lisääntyy. Jossain vaiheessa kai sitä jo toivoo, että riiviöt lähtisivät jo omiin uusin koteihinsa kasvamaan. 

Aino kävi ottamassa viikkoisista pennuista kuvia. Se oli helpommin sanottu kuin tehty. Siinä sitä kiemurreltiin ja just  hyvällä kohtaa heilautettiin päätä ja sillai. Semmoista perus kuvaushommaa. 

Tässä kuvassa kaikki on maitobaarissa. 

Hän on Uunelo, pulleamasuinen tyttö, joka huolehtii, että maitoa riittää. Lempinimi tuli alkuajan haahuilusta nisää etsiessä. 

Trikkityttö, topakka ja puoliansa pitävä vaeltelija. Löytää tissin mistä vaan ja imee missä asennossa vaan. usein on poikittain muiden alla ruokailemassa. 

Rääpäle on pentueen pienin ja viimeisin vaan ei "vähäisin". Pitää ääntä, jos joku on huonosti. Tykkää ihmisen läheisyydestä. Topakka pikkuneiti.

Hän on Hiljainen, nimensä mukaisesti. Ei pidä itsestään ääntä. On todella rauhallinen ja rento neiti. Nauttii sylissä olosta.. Hänellä on äärettömän kaunis merkki niskassa. Lähes symmetrinen M-kirjain  (Mazdaksi häntä myös tituleerataan)

Hän on poju, porukan mies. Tyytyväinen, eikä pidä ääntä itsestään. Löytyy lähes aina tissiltä, kun käy pentuboxilla. 

Kaikki ovat jo omia persooniaan. Luonteenpiirteitä alkaa löytymään pikkuhiljaa. Nyt odotellaan silmien avautumista.